Keskiviikko ja torstai

Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
enää ei voi heiluttaa nenäliinoja,
pieniä apinanpoikasia on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
petrolivuo on ehtynyt, minä olin ensin.

***

Politiikka on aikain sirkusta, pomppivat koirat ovat presidenttinä,
aikataulut pettivät jo junan tullessa laituriin,
minä siinä välissä yritin tulla kotiin.

***

Kuolema on politiikan sirkusta, siri siri siri, kuuluu pellosta,
jonglöörit ovat kauhea kuolema, miimikoista puhumattakaan,
syntaksi on tiessään, maailma kulkee radallaan,
ihmiset, hyvätkin ystävät muuttavat pois,
minusta ei taida olla jäljellä enää mitään.

Turpea suo on hyvä astella,
hautajaiset on helppo järjestää: kuolema tulee samalla.
Hengityksen kato, happihyppely koituu sameudeksi, kuinka kukin makaa,
on tiedossa että mielellämme emme antaudu elämään,
pankkitilastojen kärjessä on rikollisten kovin kaarti,

saksofoni tuuttasi jossain kaukana mielen rajoilla,
miehillä oli lippalakit väärinpäin,

auto on oiva väline, matkusta kauas pois,

Pariisin kadut on valloitettu, vieläkö ne ovat porvarin,
on kuultu että kirjasta on kirjoitettu liian myönteisesti,
heinäsirkka saapuu kotiin ja kirjoittaa kirjeen äidilleen, joka hylkäsi hänet kuolinvuoteellaan.
Testamentit jäivät siis tekemättä.
Heinäsirkan testamentti lienee asiakirjoista merkittävin.

Viime viikolta ja tältä päivältä

Joskus kuppi kuivahtaa pöydälle,
joskus yhteiskunta solahtaa sille luvattuun paikkaan,
kuruun aarniometsissä,
nämä ovat meidän aarteitamme, sanotut sanat,
kudotut hämäheikinseitit,

jäätyämme ansaan meidän on vielä kerran lopetettava.

***

Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
nenäliinat jäävät heiluttamatta,
vaille huomiota jäävät myös pienet apinanpoikaset,
joita on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
minä olin ensin, sitten vasta muut.

Parilta viime päivältä

Ei tässä taida olla yhtään hyvää.

Olen lukenut omaa kirjoitustani, palvonut veristen saappaiden jälkiä märässä maassa,
katson peilikuvaa historiasta vääristyneenä, väärien tulosten ilmiö yllättää yhteiskunnan,
mistä tähän on tullut tällaista pateettisuutta, joka ei tunnu oikealta edes menneen maailman ilmapiirissä,
kauneus on kadonnut maailmasta, se tuli aikoinaan varkain Kuun takaa, vasemmalta,
suhahtaen, putosi viemäriin, se oli avaruudesta tullut virus,
tuhotkaamme tuo virus, se on tämän runon tarkoitus, ja minun aikeeni tulette tietämään,
jos ei muuten niin viimeistään sitten kun olen kirjoittanut viimeiset rivit.

***

Katson omaa kuvaani peilistä, se on historia vääristyneenä,
rypyt silmien ympärillä, nenäkarvat, joita en ole ajellut,
kaivolle kannetut ämpärit, juoksuhautoihin kaatuneet sankarit.

***

Tuskin tunnen tuskaa vaikka kuinka haluaisin.
Automaatti kirjoittaa puolestani. Saan itsen hikoilemaan jos haluan.
Kuolema on lähellä joka aamu kun herään.
Vieressäni tuhistaan, olen elossa,
muutkin ovat todistettavasti.

***

Jokin ajaa aina kirjoittamaan. Useimmiten huono runo. Hyvään runoon tulee itsetyytyväisyyttä, joka ei poistu.

***

Hämähäkki kutoo seittinsä sukuni ympärille.
Se on häkkien viisautta.
Hämäläisyyteni pusertuu pintaan yksityiskohdissa.
Murteesta en piittaa,
mänttäläiset puhuvat parhainta suomea,
tajusin vasta myöhemmin mitä tarkoitettiin:
oli kuin Kosovo olisi astunut lapsuuteeni vuonna 1978.

***

Ikkunat ovat huurussa, olleet jo ammoisista ajoista.
Hinkkaaminen ei auta mitään.
Tuisku sivaltaa katuja pitkin.

***

Joskus kirjoittaa niin huonon runon että on pakko lopettaa.

Kahdelta viime päivältä

Poikani sanoo: "Älä ota!"
Hämähäkit kutovat seittinsä sukupolvien eteen.
Muistutan isääni parroin.

***

Isäni sanoo: "Älä mene!"
Poikani käskee minua.
Sukupolvet ovat hämähäkkien seittejä.
Minä menen muistuttamaan isääni.

***

Koetan vanhemman tekstin editointia:

Kysytään kyyltä,
käärmeet kyllä tietävät,
taivaat ovat auenneet jälleen kerran,
linnut astelevat polut,
autot turmelevat loput,
pohjat ja lattiat, kuka niistä eron tekee,
minä olen ennenkin käyttänyt patarumpua,
taivaat aukeavat, jumalat heristävät meille sormea,
jazzia kannattaa kuunnella tarkasti:
oi torvet, oi rummut,
kaupunkien suunnattomat rytmiset aarteet,
maaseudulta pakoon, neonvalojen loisteeseen,
tämä on minun manifestini, vastustan kaikkia muita,
selviää se joka selviää,
lattialla maaten,
muu on turhaa,
kadonneet mantereet eivät ikinä löydy,
eikä meiltä katoa omaisuutta sen enempää kuin muiltakaan,
puut kasvavat täällä vinoon,
mekin olemme kasvaneet niin kuin meille on käsketty,
kasvatuksen tulos,
musiikkia korville, nenäkarkkia, niin kuin joku jossain sanoi.

Oisko se nyt parempi? Koetetaan huomenna uudestaan. [Ei kokeiltu.]

***

Tilanne on parempi nyt:
härmä peittää sukupolvien haudat.
Sukupolvet ovat hämähäkkien houreita,
seitit heittyvät veneistä veteen, myrskyävään puroon,
maailmani on vesilasissa,
kunpa saisin tänne vielä tuotua ruokaa.

***

Kunpa saisin tähän hämähäkkien viisautta,
seitit peittävät sukupolvien haudat.

***

elämä on parhaimmillaan ohjeita
poikani sanoo: muistuta partaa

hämähäkki kulkee metsässä
se on viisas kuin presidentti

tajunta on viimeisillään
olemme ottaneet kahmalokaupalla

laulakaa oi mustat hatut
laulakaa muistojen virret
kirkkomaat on riistetty kapitalistilta
laulakaa te viimeiset
musta talo musta valo tämä on peili

***

viimeiset rivit riittävät

***

viimeiset rivit riittävät
lopeta ensimmäiseen
tajuntaa on kahmaloittain
voitat kilpailun mitä teet
olet viisas
hämähäkki se on
kilpailuhenki on kuolemaksi

***

kävellään pois
maailma on sen arvoinen

***

Minä menen apinahuoneeseen,
kirjakaupan ovet avoinna kaikille,
nuoret miehet edustavat historiaa,
kaikkeus levittäytyy jalkojeni eteen,
sirkuksen maailma on kaikille mysteeri,
Turun punaisten henkilötappiot viime vuonna,
vuosina 1972-1974 teloitetut pakkotöissä,
hirmuiset diktaattorit televisiossa, hukkatöissä, pätkäduuneissa,
paskaa levitetään matolle kun tulen sisään,
on olemassa epäonnistumisen historia
ja se on kirjoitettu näille riveille.

[Kävin kirja-alessa.]

Tiistai

Kohta tartun toimeen,
hämähäkinseitit silmieni edessä,
suunnattomat kontiaiset, Ovidiuksen kerrastot,
minä vielä tuon tämän kotiin,
haastattelut eivät suju kuin tiistaiaamuisin,
jos silloinkaan,
teekuppi jäähtyy, minä kuljen öisin kuin haamu,
lakana päälläni, alushousut tosin unohtuivat,
kertosäkeet soivat päässä,
teidän päässänne.

***

Minun tulisi olla siunattujen joukossa.
Kengät on naulattu seinään.

***

Kenkäni vievät minua taivaaseen.
Kukoistus on kauan sitten mennyt.
Lakatut seinäreliefit putoavat mereen.
Kirahvit heitetään perään.
Paavi siunaa meidät.
Kädet käyvät. Mieskuntoisuus testataan.
Andalusia on vielä kaukana,
samoin ammattiyhdistysliike.
Pariisi on ammoinen virus,
Berliini katkesi kahtia.
Vuonna 1972 maailma tajusi rajallisuutensa.
Minä mittasin peltojen reunoja.
Poliitikkoni on Mauri Pekkarinen,
sieniä syövä troglodyytti.
Haluaisin jonkun rakastavan minua,
olkoon se edes mittarimato.
Neljä kvartettia eivät riitä maailman kertomiseen,
tarvitaan suunnaton kuorma-auto.
Olen ajanut sen perässä jo vuosia.
Kuoleman koirat olivat kannoillani.
Olin mytologian vanki,
enkä osannut vaatia itselleni vapahdusta.
Suljin silmäni,
sinunkin tulisi.

Paras mahdollinen maailma

Tämä lienee temaattista jatkoa aiemmalle Turku-runolle.

Asiat voisivat olla tuhannesti paremmin,
mutta en viitsi tehdä sille mitään:
onhan aina maailmoja, jotka eivät ole parhaita mahdollisia,
kuten on myös unia, joita ei nähdä, ja kokeita, joita ei läpäistä.
Sellainen on myös tämä kaupunki,
korkealta laaksoon alas vajonnut,
vuorenhuipuilta itseään karannut,
oransseja kattojaan paennut,

viidesti olen kironnut tämän maailman,
kolmesti olen palannut elämään,
tajunnut miten asiat asettuivat edellisessä elämässä
ja viimeinkin pyytänyt anteeksi olemassaoloani.

Viidesti olen ollut oikeassa,
tämä lienee kuudes kerta.
Asiat voisivat olla vielä huonomminkin.

Lyhyitä

Rakkaus tulvii ylitse,
hiljaa, huutaa joku yläkerrassa,
kohta pelkään että jotain tapahtuu.

***

Elämä on tulva, suunnattomat joet valuvat reisille,
taipumus on perittyä.

***

Taipumukset ovat opittuja,
västäräkit kulkevat elämäni päästä päähän.

***

Autan kantamaan tavaroita,
paikkani taivaassa on lunastettu,

tämä on viimeinen työsiirtola.

***

Autan kantamaan tavaroita,
paikkani taivaassa on lunastettu,

kukat aukeavat aamuisin eivätkä sulkeudu.

***

Tuska on tavoittamattomissa,
kohta kokeilen miltä tuntuu maatua,
auringot nousevat aamuisin lännestä
eivätkä laske itään.