Kun ei voi olla kirjoittamatta runoja,
taantuu kielen taakse, kauas kohti muinaisia rantoja,

puut, kaikki niiden oletettu punaisuus,
kommunisteja ei ole vain Kyproksella,
mutta kukaan ei ole hyvännäköinen,

käsilaukku löytyi ummehtuneena autiotalosta,
Mercedes Benz saatiin romanisukulaisilta,
Reagan myönsi kunniamerkin,

rintaa röyhistellen astumme kohti aurinkoa,
lennämme liian lähelle ja siipemme sulavat.

enää ei ole maaliskuu
kuolemamme rajat tulevat vastaan
tämän päivän teema on viimeisyys
ensimmäisenä tulevat ovat usein myöhässä
kaukana ovat ne ajat jolloin herääminen auttaa tuskaan
miksi olisin, kysyy lapsikin
lehdet putoavat puista ja tulevat takaisin
jos tulevat
päätösvalta ei ole enää kellään
taantumus on yhtä kuin edistys
mutta ei enää toisinpäin

maaliskuu tulee vielä kerran takaisin

Huhtikuu jatkuu, jatkukoon,
aurinko ei ole paistanut enää vuosiin,
kukat eivät nouse maasta edes juhannuksena,

niin kuin silloin ikimuistoisena vuonna 1981,

mistä minä sen muka tiedän,
tämäkin muisto on vain hatara, muiden kertoma,
muiden minulle syöttämä,

olen kuin Ed, puhuva hevonen,
toistan sen mitä muut sanovat,

se on ideologian määritelmä,
Matti Apusen nakkikioski, kasvihuone,
meikäläisittäin ajateltuna ihan tavallinen asia,

kun sähkökitara soi, se on kuin panisi rahaa pankkiin,
kun poika nukkuu, maailma valvoo
ja muuttuu aina aamuisin väärään suuntaan.

Ei siis yleensä kannata herätä.
Tämä on uusi ideologia.
Kannatamme sitä.

En ole aikoihin katsonut silmiin,
sisäelimistä puhumattakaan,

yhteiskunta pärjää ilman minuakin,
hämähäkkien verkko on kudottu jo ennen syntymääni,

joelle kutsutaan lipuvia veneitä,
aurinko paistaa silmien lävitse,

tartutaan jokaiseen mahdollisuuteen,
jokaiseen pystyssä seisovaan seipääseen,
joka maahan juntattu on.

***

Maahan juntattu paalu on merkki
sivistyksen vääjäämättömyydestä,

toivoisin voivani parodioida tiettyjä ilmansuuntia,
hevosilla on enemmän tietoa kuin kenelläkään
niin sanotuista viisaista,

näin ne ainakin itse väittävät,
lepakot ja niiden kaikki turpeat kehityskeskustelut,

kiitos ei, sanotaan, kun halutaan ottaa osaa,
yhteiskunnan kehittäminen menee ohi jossain kaukana,
sinut on vain salvottu ja siinä koko elämänselityksesi,
turha väittää muuta.

[Ei kovin häävejä runoja huhtikuun alusta.]

Unen viiltävät housunlahkeet,
kamreerien kiiltävät livreet,
librettojen kuolemankaltaiset irvistykset,
elokuvien lopputeksteissä minua vähätellään,

tungetaan suuhuni sanoja, perseestäni revitään villoja,
tamperelainen mielenlaatu, sanovat,
raumalainen juntti, sanovat,
vielä luulee olevansa jotain,

valutetaan veret, paiskotaan päätä,
irtopää on aina hauska,
studiopomotkin sen tietävät,

pitäisi herättää perhe, sietävät vielä nukkua,
minulle sitä ei suotu,
katson aurinkoon, sulan ja nousen liian lähelle.

***

Mikä olisi todennäköisempi yhdistelmä
tämän maailman tuhoutua
kuin täysikuu?

***

Mistä voimme tietää
mistä maailma kulkee kohti loppua
ellemme katso tiiviisti aurinkoon
ja päätä sen olevan sulaa vahaa?

***

En osaisi kirjoittaa
jollei minulla olisi käsiä,
en osaisi puhua
jollei minulla olisi sietämätöntä halua olla väärässä,
en osaisi turtua
jollei minulla olisi silmiä selässä
ja neljättä kättä kyljessä,

kaatumatautisten nuorisoseura
on henkinen kotini, viikonloppuisin lennän aurinkoon,
siivet selässäni olen vuokrannut kalliilla,

loppuni on oleva kauhea,
lasten ja yhteiskunnan kuvittelemattomissa.

Eksälleni omistettu runo

Rahasta on aina puhe
rahasta ei ole koskaan puute
mistä puhut sitä rakastat

Teinien elämänvalinnat määrittävät
maapallon suunnan
uudet silmät maksavat helposti enemmän
kuin koko maailmankaikkeus

Kuuntele korpien kuiskintaa
kyynelten tipahtelua koville betonilattioille
katsele nyrkkeilyottelun viimeisiä sekunteja

Tunnet sen kun kanveesi tulee vastaan
viimeisellekin väsyneelle taistelijalle
Se on se mitä tunnet lopulta
omassa suljetussa metsässäsi

Musta myrkky
käärmeen nahka
kauniit silmänaluset
housujen ulkopuolellakin on maailmaa

Sininen kukka
romantiikan auvoinen näkymä
maisemat aivojen sisältä
Punainen lippu
vihreä mieli
elokuvissa kävijän kolea yksinäisyys
ja rationaalinen päätöksenteko

Vielä mahtuu tonkimaan
itsensä kautta toimintaa
yhteiskunnan ja itsensä
kaikkeuden säikeet näkyvät
parhaiten vanhoissa sanomalehdissä

Missä vielä on sanomaa
oli ennen pelkkiä ilmoituksia
kaikenkarvaisia lippuja ja lappuja

Minä en niistä välittänyt
tarvoin soilla pursuja haistellen
tuotantotapaa ihmetellen

Minä vihreine ja punaisine lippuineni
kaikkine hetkineni oikealla