Runoja marraskuu 2014

Kaukana jossain on sähköä,
minäkin olen kaukana,
hevoset laukkaavat taivaanrannassa,
kaikki on kaukana,

maailma ja sen kieli.

***

Sähkö on taivaalla, tippumaisillaan ihmisten niskaan,
perhoset lentämässä kohti kitalakea,
maailma on suu auki valtava kita silmien takana hyppivät tietoisuudet
ja torakka valtaa kaiken,
se on yhteisöjen laki.

***

Aseveljet, laittakaa kirjat järjestykseen,
nimistä muodostuu maailman laki,

mustan jumalan suudelma, the innocents,
minä en naura rakkaudelle,

kieli paljastaa kituvat torakat,
sellaisia joita asustelee televisiossa,
ne näkyvät aina puoli yhdeksän aikaan,

torakoiden aika on ohitse,
minä kiidän skeittilaudalla
ja noudan aamun postin,

sille ei ole minkäänlaista tarvetta
uudessa maailmanjärjestyksessä.

Se hetki kun tajuat ettet ole itsesi
eikä ole mitään mahdollisuuttakaan enää tulla siksi mitä on,

se hetki kun tajuaa että on viimeinen hetki olla oma ystävänsä,
antautua virran vietäväksi, katsella ohilipuvia kukkia,

ojentaa kätensä, tarttua oljenkorteen

se hetki kun tajuaa että se hetki meni jo.

***

On todella jännittävää kuulla olevansa jotain muuta kuin on,
silloin hevoset ravaavat taivaanrannassa,
koulupsykologi soittelee kun olet paskalla,

ihmisoikeuksien viimeiset vastustajat ovat ystäviäsi,
liity heihin, katkaise suhteesi porvaristoon,
jota olet lellinyt kotonasi viimeiset vuodet,

hevoset, nuo kotikommunistien luokattomat edustajat,
matkakodeissa yönsä viettävät heittiöt,

ihmisen kauneus piilee virheissä,
käsissäsi ja silmissäsi,
mutta niitä ei tule muiden huomata.

***

Kauhu on tulkittavissa viimeiseksi sielun parahdukseksi,
et kestä ajatusta subliimista,
olet yksinään öisin Jäämeren rannalla,
Spotify viimeisenä ystävänäsi,

se on todellinen maailman kuva, viimeinen kukka kenenkään kädellä,
tajuttavissa ehkä hetken verran jossain sielun takamailla.

Venus on turkiksissa hiljainen,
piiskan sivallus paljastaa ihmisen mielen syvimmät lokerot,

homosaatio on yhteiskunnan käänteinen peilikuva,
mitä näemme on merkitsevämpää kuin se mitä todella tapahtuu,

kauneus on kokijan silmässä, ei peräaukossa,
kauhu, subliimi elämys vuorenrinteellä, tuntuu vavahduttavimmalta
aamuisin, ennen kahvia, ennen kuin vedät aseet esille
ja päätät toteuttaa itseäsi.

Surkea runo maanantailta

työt odottavat tekijäänsä
kuin käsi odottaa käskijäänsä
aivot, hämähäkkien viimeiset elinsijat,
meillä asuu veronkiertäjä, pimeän rikollisuuden ennusmies,
myrrysmiesten viimeiset kirjeet
joita on kirjoitettu viinaspäissään
työt jotka on aloitettu toissavuonna saadaan loppuun tänään
kuin maailmassa ei olisi muuta tekemistä

Aforismipäivän kunniaksi lievästi parodisia aforismiyritelmiä

Kansallinen aforismipäivä on kuin lumi sulaisi suussa.

Taskuun mahtuva ajatus on kuin hallitsija sataisi päällemme kultaisena.

Vielä on mahdollista tuntea vihollisensa, ennen aamunkoittoa.

Allekirjoita ajatuksesi, tuo päällesi Jumalan viha.

Taskuissa meillä on ajatuksia, viinakorteissa voima.

En tiedä, olenko eksynyt, olen kuitenkin täällä.

Kuinka kauan yhtä ajatusta voi suodattaa? Aurinko paistaa loputtomiin.

Gang of Fouria kuunnellessa

Neljän sakki, jengi, gängi, joukko,
hevosten ikiaikainen kauneus,
kitalakeen piileksinyt homekasvusto,

kun emme puhu, mistä puhumme,
rakkaus on turvaton
eikä auta taistelussa kapitalismia vastaan,

auringon tiivistynyt mielipide,
hakutoimintoa kaipaa koko maailma,
kokoonnumme jatkoille
ja olemme alun kuvaamassa tilanteessa.

Tänään on hyvä päivä tulla kotiin,
kitara laulaa neljättä kertaa,
minä astun ovesta ulos.

***

Minä laulan ovesta ulos,
kun kitara soi on kuin tulisin kotiin,
jääkaappini rajat ovat kieleni rajat.

***

En saa ääntä kuuluviin,
on kuin tulisin kotiin pitkältä matkalta,
kielen rajojen ympäri.

***

Vielä rokki soi,
jääkaappini toimii vielä viimeistä kertaa,
kuin aurinko paistaisi
ja risukasa hymyilisi.