maanantai 23. huhtikuuta 2007

Poistin tästä äsken runon alun. Tuli niin huono että hävetti. Ja se on jo paljon. [Eivät nämäkään kovin hyviä ole.]

***

Romantiikka on viimeinen sana kuolevilla kukkuloilla,
intiaanit on ajettu maanpakoon, tämä tapa vie meidät turmioon,
tuomitut rikolliset ovat meillä poliitikkoina,
avannoista hypätään suoraan helvettiin.

***

Miesten välinen ystävyys manifestoituu souturetkillä,
intiaanit on ajettu viimeinkin maanpakoon.

***

Työn ääressä on hyvä rentoutua,
kuoleman kaltaiset sytykkeet roihuavat sydämmissämme.

***

Euroopan viimeiset autot on ajettu rikki,
maailman kaatuminen on varmistettu,
rakennettiinpa sitten kuitenkin,
suistutaan radoilta, hevoset ravaavat taivaanrannassa,
aurinko pilkistää verkonsilmästä, pohja paistaa läpi,
auringossa on suuri muna,
reiänkaltainen kaasupilvi,
se tuli lehmistä, taannuttuaan karjalaumat haihtuivat historiaan,
silmäkulmassa on malka, tukinuitto epäonnistui,
isoisät katselivat vierestä, Kuopiossa nähdään lentäviä kukkoja,
ne on kaikki hulluja siellä,
turhaan tiedetyt asiat painavat kirjahyllyn tavoin aivojamme,
pitää vaalia sydäntä, sen vaaliminenkin rasittaa kehoa,
kynät on käytetty loppuun, aloitetaan uudet, näinkö helppoa se on,
meidät on kaasutettu ihan tavallisesti, suihkussa,
jokaiseen hanaan istutettu pieni parasiitti,
elokuvista saimme ohjeita toteuttaa kaikki mielihalumme,
taivaalliset viimeiset pyrskähdykset kertovat teille miten pitää olla,
ankeriaitten kuninkaat ohjastavat hevosia talleihinsa,
kuninkaitten kuolemat varjostavat kilpailuja, se on kilpavarustelun totuus,
vielä kun saisin tähän jostain jonkintasoista kuppausta,
kuppaus, se se on poikaa,
kaiholla mietin verta selälläni,
kunpa vielä voisin toteuttaa toteutumattomia mielihaluja.
Jos suuret nerot olivatkin mielipuolia.

Ei kommentteja: