Tiistai ja keskiviikko

Ekaksi edellisen kerran viimeinen runo uudelleenkirjoitettuna:



Joka tulee viimeiseksi,
sammuttaa valot ja maailma räjähtää pirstaleiksi,
eikä meidän tarvitse kuin sulkea suumme,
jotta virta kulkisi väärään suuntaan, tajuntateollisuuden koristessa kuolinkouristuksissaan,
valppaana tajuamme: näytetään jokaisen maan tiedot, raja railona aukeaa,
rajan takaa haetaankin hopeat,
uuden aallon kouristuksissa syntymähopeat hajoavat
ja putoavat maahan,
poimikaa ne, oi kätyrit, oi bolshevikkien maatuskat,
joka maalla on oma tuskansa, historian syvistä kumpuava,
tuonelan joilla on omat joutsenensa,
maailma on kaunis itse kullekin.

***

Maisema vilahtaa ohitse, virkamiestyönä pudotellaan kiviä ohikulkijoiden päähän.

***

On ennenkin ollut asemia, kamalia masennuskausia,
jotka on puhdistettu spriillä, tämä on täydennysmiesten jatkuva kohtalo.

***

Tunkiolla seisotaan kädet ojossa,
erektio tunkee esiin parhaissakin perheissä.

***

Pelto on syvintä omaisuutta, syvät ojat puskevat traktorien läpi,
mittatilauspuvut eivät auta luotisateessa.

***

Maailman omuus kulkee silmien ohitse,
välitse tapahtuu lukuisia supernovia,
se on harakoiden vallankumous.

***

Kirjoitan junassa matkalla Helsinkiin. Tunne on oudon painoton. Saatan joutua lopettamaan hetkellä millä hyvänsä.

***

Leijutaan ilmassa, ollaan hiljaa vain,
tunkiot ovat maailman parhaita paikkoja,
seisotaan jalat tukevasti maassa,
kliseet ovat tarpeellisia tiistaisin, vallankumouksen alla.

***

Vielä yksi:

Kamala ajatus pyyhkiytyy mielestä:
entä jos hämähäkki on maailman presidentti,
Lukashenko maailman viisain,
öljykentät turvallisin paikka sitten Armageddonin?
Entä jos asuisikin ladossa pellon laidalla,
kulkisi kengät jalassa, eikä panostaisi entisiä naapureitaan?
Entä jos lentäisikin pellon yllä, maisemien katveessa,
pilvenpiirtäjien lävitse, tunnelin alla, maan sisässä,
olisi Arne Saknussem, olen ennenkin kuvitellut olevani hän,
viimeistään nyt tajuan asiain todellisen tilan.

***

Mieli ehtii muuttua, kun tulee vallankumous,
porvaristo kaatuu urheana barrikaadeilla,
ruikkupaskalla luetaan Huvaria,
hurrien perkeleet ampuvat kovilla,
tuollaista ei kukaan usko eikä luetuta meillä Raamattua,
tuska on turhaa, painat vain nappia, injektioruisku tunkeutuu lävitsesi,
tampereella tapahtuu paljon, vaikka sanoisit mitä,
ohjukset lentelevät Maskusta Lemuun ja takaisin,
aina tiistaisin, se on vallankumouksen romantiikkaa,
tunkeutumalla mieleen voitat lemmittysi luottamuksen,
treffeillä käymällä tuhoat vastustajan mielen ja vastarinnan,
se on turhaa, kaikki on turhaa, auringon alla ei liiku kuin harhakuvat,
se on lainaus, kaikki on lainausta, turhuuksien turhuus,
olen luullut että tästä olisi johonkin,
meillä ei napeilla pelatakaan, se on jotakin se.