Vetäisinkin sitten saman tien yhden. Kirjoitan runoja kuin pulp-senttari: tuosta noin, ilman inspiraatiota ja kantavaa ideaa. Tätä kyllä editoin vähän ennen julkaisua, mikä on harvinaista (enkä ole varma, konstituoiko blogiin postittaminen "julkaisun").

Rajuilmat vievät meiltä keskittymiskyvyn,
samoin liian lyhyet hameet,
vaimojen aamutakit, jotka eivät pysy kiinni,

mielelläänhän sitä olisi vanha likainen setä,
ennen vanhaan, niin, piippua poltellen,
kun murrerunouskin oli vielä hyväksyttyä,

nyt modernismi on vain sana muiden joukossa,
ja ylioppilaslehtien päätoimittajatkin juoksevat maratoneja,
yhteiskunnan viimeinen tajunta, tuntemattoman rajoilta
palanneet pikkustalinit ja pamfletistit,
väittävät feministeiksi,
kuulkaa, sellaiset väitteet on parasta ottaa todesta,

ristiriitaisuudessa on tiettyä voimaa,
jota ei ole syytä ohittaa, kun lähdetään tutkimaan
neitseellistä maaperää,
kohduista on ennenkin tullut suuria vaikuttajia,
työväen johdattajia.
Minä en ole niistä yksikään.