Ekaa työpäivää loman jälkeen. Vähän masentunutta matskua, enkä tiedä, onko edes "julkaisun" arvoista. Mutta menköön nyt.
On mahdotonta tietää mitä ajattelee,
eläimet käyskentelevät savannilla eestaas.
Onko niidenkin joskus vaikea nukahtaa,
onko maailman useinkin vaikea pyörähtää radaltaan?
***
Maailma kohtelee asukkaitaan kaltoin,
asukkaat itse kaikkein pahimmin,
asukkaat kuuluvat maailmaan,
pienet sirot kahvikupit käsissämme,
tunnelma kohoaa kattoon,
vielä on aikaa,
onko sarjamurhaaja keskuudessamme?
***
Onko yleisön joukossa sarjamurhaajaa?
***
En siedä typeryyttä,
sen paremmin kuin omaa maailmanikaan.
***
Taivaan linnut vievät leivät suustani,
mistä minä saisin vielä uutta maitoa.
Maailma vie minulta leivän suusta,
mattoa keritään altani,
enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin.
***
Olen surullinen sielu,
kutittelen fasaaninsulilla nieluani,
antiikin Rooma mielessäni.
***
Entiset maailmat muuttavat kauas pois,
lentokoneenkin tavoittamattomiin,
näin viedään kaikki ajatukset,
tule vain käymään, kyllä me sinne mahdutaan,
maailmaan ei mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan,
tuntemattomat sotilaat ovat kaatuneet poski edellä ojaan,
käännättehän vielä toisenkin posken.
Se on edellytys jotta osutte ojan pohjaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti