ravintolan työntekijä on arkkitehti
munkkikahvi on kidutusta jokien rannoilla
mustanaamio presidentin esimies
nautateollisuus vie meidät turmioon
vähitellen lopullisesti auttamatta

miten kääntyvät sanat
mistä saisin avun itselleni
miten maailma toimii
mistä vivusta väännän että kaupunki nyrjähtäisi
miten lopettaisin puhumisen

tuntemattomista kaukaloista
viimeistelemättömistä joukkosurmista
vietnamilaisten lasten katkaistuista kauloista
gepardien nahoista tehdyistä hienojen naisten kalukukkaroista
viimeisten maistiaisten aiheuttamista röyhtäyksistä

***

maailma opettaa kiusaajaksi
tyttäret katoavat taivaanrantaan,
hämähäkkien kutomiin verkkoihin ja villasukkiin,

neulojat itkijänaiset presidentit ja kaikki
se on viimeinen salaliitto
tynkäisenäkin se voittaa itsellisesti hallitut
banaanivaltiot, kuinka me vielä osaisimme
hallita omaa maailmaamme,

lentokoneet laskeutuvat väkisinkin,
putoavat kesken lennon,
lentokenttämme on rakennettu pupilleista
verkkokalvo on allamme ainoa pelastus

näkemisiin, siihen asti olemme sokeita,
toivoa on vielä niin kauan kuin hallitsija
on teillä tietymättömillä