Kaivelin vanhaa levykettä ja löysin kolmesivuisen tiedoston "Runoja". Siitä parhaat, lyhyttä ja melko tiivistä kamaa. Tosin vaikuttaa siltä, että ihan kaikkia ideoita ei ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla.
Teoreettisetkin ajatukset ovat turhia,
heijastuksia lammen pinnassa: kun tavoittelet niitä,
ne hajoavat kätesi kosketuksesta kuin rakkaus kuivalla arolla,
perhonen kaksinkertaisen ikkunalasin välissä.
***
Kammottavat ajatukset on kaikki ajateltu,
keksinnöt kaikki keksitty,
mikä on turhempaa kuin ajatella niin kuin isäsi ajatteli,
peilitkään eivät juuri ole tarpeellisia.
Tässä en tosin ole tyytyväinen viimeiseen riviin. Runosta on toinenkin versio:
Kammottavat ajatukset on kaikki ajateltu,
keksinnöt keksitty,
mikä on turhempaa kuin ajatella niin kuin isäsi ajatteli,
peilit ovat tarpeellisia vain silloin kun ajatellaan.
***
Toiston avulla voi kuvitella onnistuvansa:
puiden ja pensaiden kaikki onnettomuus.
***
Synkkien ajatusten turha lumo, mistä saamme lohdutusta,
kaupungit ovat tyhjentyneet, puut on lakkautettu.
***
Kun katsoo ylös taivaaseen, näkee pilviä.
Elämä on juuri sellaista: näkee sen, minkä odottaakin.
Turha on toivoa tästä mitään muuta,
kammottavat keksinnöt on jo tehty, enää on jäljellä
vain rosoreunainen aukko, ajatuksista tehty, täynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti